Näyttelyssä on esillä kuvasarjoja muutamien viime vuosien ajalta.
Pöydälläni pyöri vuosikausia lappu, jossa oli epämääräinen tikku-ukkopiirros hahmosta kaukana keskellä merta ja sen alle olen joskus sotkuisesti kirjoittanut “Ihmisiä saarillaan”. Kun alkuvuonna 2014 aloin suunnitella uutta teossarjaa näyttelyyni Galerie Pleikussa (Berliini), kaikki ideani tuntuivat kariutuvan kerta toisensa jälkeen alkumetreillä. Istuin mieli tyhjänä ja olin jo melkein luovuttamassa, kun katseeni osui lappuun – ja kuvat tulvahtivat hetkessä päähäni. Tuo hetki sysäsi alkuun kaksi hyvin erilaista sarjaa, jotka ovat molemmat esillä tässä näyttelyssä: hyvin hentosävyinen ja hiljainen Missä tuuli lakkasi ja sitä kooltaan pienempi ja hieman värikkäämpi Ihmisiä saarillaan. Näiden lisäksi näyttelyssä on esillä muutama muu kuvasarja – mm. hevosia, jotka toivovat kovasti olevansa seeproja, ja kullan ja hopean hohdossa uivia joutsenia.
Kaikki näyttelyteokset ovat pigmenttimustevedoksia. Pigmenttimustevedoskuvani pohjautuvat valokuviin, mutta eivät ole valokuvia. Minulle valokuva on usein lähtömateriaali tai jopa ”pensseli” kuvissani, ja usein se, mitä muut luulevat valokuvaksi, onkin piirrettyä – ja toisinpäin. Esimerkiksi sarjan Missä tuuli lakkasi kuvien ihmishahmoihin olen ottanut mallia valokuvista, mutta hahmot on toteutettu mallista piirtämällä, kiinanmusteella (ja sen jälkeen kuvaa on käsitelty vielä kuvankäsittelyohjelmalla). Sen sijaan kuvien ”taustat” ovat monen valokuvan kombinaatioita; meret ja maisemat on rakennettu sekä maisemakuvista että tiskipöydän, lasipullojen ja erilaisten muiden objektien pinnoista otetuista lähikuvista. Näyttelylle nimensä antaneen Ihmisiä saarillaan -sarjan kahdessatoista pienikokoisessa teoksessa taivaat ovat oikeita taivaita, kaikki muu jotain toden ja tarun, oikean ja keksityn rajamailta.
Kuvateoksiani on usein kuvattu surrealistisiksi, mutta itse olen kuvannut teoksiani mielummin nimenomaan sanalla toiseus. En halua avata teosteni kuvamaailmaa selittämällä niitä liikaa, koska itselleni yhtä tärkeä kuin teos itse, on sen tulkinta, jonka kukin katsoja tekee itse – ja haluan jättää sille tarpeeksi tilaa. Kuva on juuri sitä, mitä katsoja siinä näkee.
Avoinna ke-pe 11-18, la 11-15 (ja näyttelyn viimeinen sunnuntai 11-15)
Tervetuloa avajaisiin 1.7.2015 klo 18!
The exhibition shows a few print series from the last few years.
For several years there was a post-it attached to my desk, in which a stick-figure stood far away in the middle of the ocean, and below that I had written the headline “People on Their Islands”. When, in early 2014, I started planning my exhibition at the Gallery Pleiku in Berlin, all my ideas crashed one after another. I was sitting next to my desk mind blank and almost gave up already, when my eyes catched the post-it – and the images just suddenly were born in my mind. That moment gave birth to two very different series, which are both exhibited in this exhibition: the very subtle coloured and quited Where the Wind Stopped and series of smaller and a bit colourful print series People on Their Islands. The exhibitions introduces also a few other print series – for example some horses, that would really like to be zebras, and swans swimming in the sheen gold and silver.
All the exhibition works are pigment ink prints. All my pigment ink prints are based on photographs, but they are not photographs. For me the photograph is often a starting point or even a “brush” in my images, and often the things that people think to be photos are drawn – and vice versa. For example the series Where the Wind Stoppes: I have used old photographs as a reference for the people in islands, but all the characters have been drawn with china ink (and then photoshopped further more). However, the “backgrounds” of those images are combinations of several photographs; the oceans and the sceneries are built of the landscape photos as well as of photos of the draining board, glass bottles and jars and of the closeups of various other object surfaces. In the twelwe prints of the exhibition title series People on Their Islands the skies are the real skies, everything else something in between true and imagined, real and fiction.
My visual works and prints are often described as surrealist, but I prefer the term otherness. I don’t want to overexplain my visual world, because for me the interpretations of my works are almost as important as the work itself, and I want to leave enough room to each viewer to read the pictures as they would without me leading them. Each picture is exactly the picture what the viewer perceives.
Open Wed-Fri 11-18, Sat 11-15 (and the very last Sunday 11-15)
Welcome to the opening on July 1st, at 6pm!
Ihmisiä saarillaan / People on Their Islands
Runonkulman galleria 1.-26.7.2015
Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki
facebook.com/RunonkulmanGalleria
JUN
2015