Kyyneltarha-näyttelyn teossarjoissa kyyneleet ovat esillä muodossa tai toisessa – puissa, taimissa, kimpuissa ja hedelminä; surun tummat, vihan punertavat, ilon hehkuvat ja onnen sädehtivät.
Nimen Kyyneltarha kirjoitin luonnosvihkooni 2000-luvun alussa, mutta kesti vielä hyvän aikaa ennenkuin pääsin istutusvaiheeseen. Aloin työstää suurikokoista Kyynelpuu -teoskokonaisuutta ja sen ympärille rakentuvaa kuvasarjaa aikalailla kymmenen vuotta sitten, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta työstä ei vain tullut sellaista kuin halusin. Vuosien aikana Kyynelpuu on muuttanut muotoaan useamman kerran, kun monet sen versiot ovat osoittautuneet liian työläiksi, vaikeiksi tai kalliiksi toteuttaa. Sen rinnalla olen vuosien varrella hahmotellut muita Kyyneltarha-aiheisia kuvasarjoja. Vuonna 2012 tein kolmen pienen vedoksen sarjan Kyynelpuun hedelmät (I-III) ja seuraavana vuonna sarja sai seurakseen vedoksen Kyynelpuun taimi. Viime vuonna 2016 kokonaisuuteen valmistui seitsenosainen Kyynelpuun oksat -sarja. Loput vuoden 2016 loppupuolella valmistuneet, ja tänä vuonna valmistuvat teokset – niiden joukossa liki kymmenen vuotta vartta kasvaneen Kyynelpuun ensimmäinen variaatio – esittelen ensimmäisen kerran Galleria Ratamossa.
Kyyneltarha on muokkautunut päässäni niin pitkään, että sen ympärille on alkanut rakentua oma historiansa ja kulttuurinsa. Epämääräinen hahmotelma irtonaisista kyynelhedelmistä on kehittynyt monimutkaisemmaksi ekosysteemiksi, jonka lainalaisuuksia olen dokumentoinut muistivihkooni muiden kyyneliin liittyvien muistiinpanojeni lisäksi. Näistä vuosien huomioista ja merkinnöistä rakentuu hiljalleen Kyynelpuutarhurin päiväkirja, josta otteita on esillä jo Galleria Ratamon näyttelyssäkin.
Laajennan kokonaisuutta ainakin muutaman vuoden ajan uusilla teoksilla – se täydentyy, kasvaa ja lakastuu, muuttuu ja rönsyilee, kuten mikä tahansa hieman villiintynyt puutarha. Galleria Ratamon näyttely todistaa puutarhan ensimmäisiä vaiheita: se ei ole vielä ehkä niin ryöppyävän umpeenkasvanut millaisena sen mielessäni näen, mutta tekniikoiden ja ehkä kuvakäsialojen rönsyilyäkin teoksista löytyy.
Kyyneltarha – The Garden of Tears
12.1.-5.2.2017 Galleria Ratamo
Veturitallinkatu 6, Jyväskylä (Finland)
Avoinna ti-su 11-18 / Open Tue-Sun 11am-6pm
Ilmainen sisäänpääsy / Free Entrance
Avajaiset keskiviikkona 11.1.2017 klo 17 – tervetuloa!
Vernissage on Wednesday January 11, at 5pm – welcome!
At the Garden of Tears the focus is on tears in some way or another – in trees, seedlings, bouquets and fruits; those dark ones of sorrow, reddish ones of anger, shining tears of joy and glittering tears of happiness.
I wrote the name The Garden of Tears on my notebook already at the beginning of the new century, but it still took a good while, before I got to my plants. I started to work with a large sized Tree of Tears artwork entity and print series around the theme already about ten years ago, but despite of several attempts, I just didn’t get the work done the way I wanted. During these years the Tree of Tears has changed its form several times, after the many versions of it have been proven to be too much work, too difficult or too expensive to make. Besides the Tree of Tears I’ve been sketching other print series around the theme of the Garden of Tears. In 2012 I finished a three small print series The Fruits of the Tree of Tears I-III and in the following year I finished the print The Seedling of the Tree of Tears. Last year, in 2016, I also finished a print series of seven prints, The Branches of the Tree of Tears. The rest of the artworks finished in 2016, and those that will be finished in these early days of 2017 – including the first variation of the Tree of Tears that has been growing almost a decade – will be shown for the first time in my exhibition at the Gallery Ratamo.
The Garden of Tears has been forming in my head for so long, that I’ve also started imagine its history and culture. This very vague draft of the separate fruits of tree of tears has been developed to a more complex ecosystem with its own principles, which I’ve started to document on my notebook amongst other notes about tears. I’m slowly collecting these notes and observations in to the Diary of the Tear Gardener, which will be somehow presented already in the Gallery Ratamo exhibition.
I will continue working with the theme and I will add new artworks to it at least for a couple of years time – it will grow and wither, change and diversify, like any other slightly wild-grown garden. This exhibition at the Gallery Ratamo will witness the first stages of the garden: it may not be as untamedly overgrown as it is in my mind, but there’s already variety in techniques and in the imagery. The story is already there.
JAN
2017