[Kuva / Photo: Timo Sälekivi.]
Osallistun tänäkin vuonna Ihanat ikkunat -näyteikkunakilpailuun numerolla 4! Mielestään ihaninta ikkunaa voi äänestää 15.12. saakka osoitteessa jyvaskylansydamessa.fi/aanestys
Ikkunakilpailun teemana on väri. Olin suunnitellut ikkunanäyttelyn esillepanon valmiiksi ennen kuin kuulin teeman, ja hetken ajan kaavailin monenväristen koristeiden paraatia ikkunanpieliä kiertämään. Oli kuitenkin tärkeämpää, että uudet vedokseni saavat pasteerata ikkunanäyttelyn pääosassa, joten ajatus värillisistä lisäkoristeista tuntui päälleliimatulta.
Toteutin ikkunan alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti. Tahdoin antaa kuville tilaa, joten yritin tehdä muusta somistuksesta mahdollisimman yksinkertaisen: läpikuultavalla washiteipillä paketeiksi muunnettuja puulaatikoita telineinä ja muutama pikkuhavu vehreyttä antamaan.
Lopputuloksena on ikkuna, jossa ei ole mitään kertakäyttöistä, eikä yhtään elementtiä, joka olisi ostettu vain ikkunaa varten. Tämän ikkunan koristeista mikään ei mene juhlakauden jälkeen roskikseen. Vedostelineinä toimivat puulaatikot palautuvat hyötykäyttöön työhuoneelle ja kotiin, ja jopa niitä koristamaan käytetyt washiteipitkin käytän uudelleen (ja jotkut niistä ovat itseasiassa jo kolmatta kertaa käytössä)!
Ikkunan valmistuttua huomasin haksahtaneeni mietteissäni ansaan, johon usein väristä puhuessa mennään: ajatellaan sateenkaaren kirkasta kirjoa – voimakkaita, puhtaita ja täyteen tehoonsa viritettyjä värejä. Seikkailen teoksissani päivittäin hienovaraisissa sävyissä, mutta silti tarvitsin pitkän ajatuksenkierron, ennen kuin hoksasin sen, mitä aiemmin olen luullut pitäväni itsestäänselvyytenä. Kaikkien värien ei tarvitse huutaa täysillä tullakseen nähdyksi.
Tämä on hiljaisten värien ikkuna.
I’m taking part to a Wonderful Windows display window competition with number 4! Please, vote the window you like the most at jyvaskylansydamessa.fi/aanestys (until December 15)
This year the theme is colour. I had planned the display before I heard about the theme, and for a moment I planned to place a multicoloured ornament running around the window. However, it was more important for me to give the main role of the window for my new prints, and the idea of adding any colour just because was feeling …wrong.
I went on with my original plan. I wanted to give some space for my images, so I tried to simplify all the other elements of the window: there are just a few wooden boxes disguised (with washi tapes) as gifts and a couple of ever greens to bring a living element.
The result is a window with nothing dispensable, and without any elements that were bought just for the window. There won’t be anything going to trash from this window after the festitive season is over. The wooden boxes return back to use in my studio and home, and I’ll re-use even those washi tapes (and some of them are actually used for the third time already)!
After finishing the window I realised I had fallen for the very common paradigm, which often happens when talking about colour: we think of the bright colours of the rainbow – those strong, clear, saturated colours. Every day I use more subtle tones in my artwork, but still I needed a long time before I realised the thing I’ve always taken for granted. Not all colours need to shout with full volume to be seen.
This is a window for those silent colours.
NOV
2021