FI |
Kyynelpuutarhurin päiväkirjaan kirjoitin:
“Vaikka Kyyneltarha on ikuinen, minulle se on myös väliaikainen. Tiedän, että aikani kyynelpuutarhurina päättyy joskus, ehkä piankin, ja se hetki tulee koko ajan lähemmäksi. Jossakin tulevaisuudessa odottaa päivä, kun jätän kyynelpuutarhurin saappaat pestyinä vajan oven viereen, kuljen puutarhan läpi pitkän hiekkakäytävän päähän viimeisen kerran ja suljen puutarhan portit takanani. Ehkä edelleen käyn puutarhassa, kuten kävin ennen kuin aloitin työni täysipäiväisesti, mutta samalla tavoin kuin silloin, puutarha pysyy vähän etäämmällä minusta. Olen enää vain kävijä muiden joukossa, en puutarhuri.”
Nyt tuo vääjäämätön hetki on lähellä.
Haikeana sanon tänä kesänä jäähyväiset Kyyneltarhalle kahden hieman erilaisen Kyyneltarha-näyttelyn parissa – kaihoisissa, mutta onnellisissa merkeissä:
26.6.-11.8.2019 Kyyneltarha, HUONEettRUM Inkoo
Kyyneltarha on kasvanut rönsyillen Inkoon 1800-luvulta peräisin olevaan pappilan navettaan, jossa HUONEettRUMin Eeva Tarkio ja Johanna Vireaho ovat auttaneet luomaan näyttelystä installaatiomaisen kokonaisuuden kasveilla, joista kyynelpuutarhurilla ei ole mitään ymmärrystä! Avoinna 11.8. saakka ke-pe 11-18, la-su 11-16. Vapaa pääsy.
https://www.facebook.com/events/2337191326517909/
3.7.-4.8.2019 Kaikuja Kyyneltarhasta, Teijon Masuuni
Teijon Masuunissa Kyyneltarha on levittäytynyt avaraan, valoisaan tilaan nimellä Kaikuja Kyyneltarhasta. Siellä puutarhan (kuvitellut) läntiset portit ovat hieman auki, jotta katsoja pääsee kävelemään myös meren rannalla. Avoinna 4.8. saakka ma-to, su klo 10-17, pe-la klo 10-18. Vapaa pääsy.
https://www.facebook.com/events/338929337006144/
Kummassakin näyttelyssä on esillä Kyyneltarhan pääteokset, mm. Kyyneltäjät ja Kyynelpuun oksat – mutta myös eri teoksia (kuten japanilaiset kyyneleet, Lacrimosa iaponicus, Inkoossa ja Ruostekyyneleet Teijossa).
EN |
In my Diary of a Tear Gardener I wrote:
Even though the Garden of Tears is eternal, for me it’s just temporary. I know my time as a tear gardener will end sometime, maybe soon, and the moment comes closer each day. Somewhere in the future there will be a day, when I’ll leave my tear gardener boots cleaned next to the shed door, I’ll walk through the garden, to the end of the long sand lane for the last time, and close the garden gate behind me. Perhaps I’ll still visit the garden, like I did before I started my full-time job, but like then, the garden will stay further away from me. Then I’ll be just another visitor amongst the other ones, not a gardener.
Now this inevitable moment is at hand.
This summer I bid a melancholic farewell to the Garden of Tears with two slightly different exhibitions – wistful, but happy:
June 26 – August 11, 2019 The Garden of Tears at HUONE ett RUM Inkoo
The Garden of Tears has grown into the 19th century vicarage cattle shelter, where Eeva Tarkio and Johanna Vireaho from the HUONEettRUM have helped to create an installation-like exhibition with plants, of which the tear gardener does not have any understanding of! Open until August 11: Wed-Fri at 11-18, Sat-Sun at 11-16. Free entrance.
https://www.facebook.com/events/2337191326517909/
July 3 – August 4, 2019 Echoes from the Garden of Tears, Teijon Masuuni
In Teijon Masuuni, the garden of tears has spread to an open, bright space under the name of the Echoes from the Garden of Tears. In the exhibition the (imaginary) western gates of the garden are slightly open so that the viewer can also walk by the sea. Open until August 4: Mon-Thu, Sun at 10-17, Fri-Sat at 10-18. Free entrance.
https://www.facebook.com/events/338929337006144/
Both exhibitions show the main works of the Garden of Tears, including the Tear Artisans and Branches of the Tree of Tears – but also different works (like the Japanese Tears, Lacrimosa iaponicus, in Inkoo, and Rust Tears in Teijo).
JUL
2019